Generaattorien ja muuntajien nimellisjännitteet

Generaattorien ja muuntajien nimellisjännite on jännite, jolle ne on suunniteltu normaaliin toimintaan ja joilla on suurin taloudellinen vaikutus.

Jokaiselle sähköverkolle on tunnusomaista sen käyttämien sähkövastaanottimien nimellisjännite. Myös muuntajien ensiökäämit kuuluvat sähkön vastaanottimiin. Todellisuudessa vastaanottimien liittimien jännitteet poikkeavat nimellisarvosta, koska verkkoa ei ole jännitteen laskun takia sen johdoissa ei ole sama jännite kaikissa kohdissa. Näiden jännitepoikkeamien vähentämiseksi on toivottavaa, että johdon alussa on ylijännite lähteellä ja päätepisteessä, jotta se pienennetään nimellisarvosta.

Sallitut jännitepoikkeamat riippuvat vastaanottimien laadusta ja verkon tarkoituksesta. Suurimmaksi osaksi + 5 %:n toleranssia pidetään hyväksyttävänä.Siksi generaattoreiden nimellisjännite otetaan jännitteeksi, joka on 5% korkeampi kuin verkon nimellisjännite, ottaen huomioon jännitehäviön esiintyminen siinä. Esimerkiksi 6 kV verkkojännitteellä generaattoreiden nimellisjännite on 6,3 kV.

Riisi. 1. Nimellinen verkkojännite

Muuntajien toisio- ja ensiökäämien nimellisjännitteiden olemassaolo määritetään ottamalla huomioon piiri, joka koostuu generaattorista G, jossa on porrasmuuntaja T1 voimajohdon 1-2 ylijännitteellä (esim. 110 kV), a alennusmuuntaja T2 ja yksi linjoista 3-4, alkaen väylistä alennettua jännitettä varten jännite (esim. 6 kV) alennusmuuntaja T2.

Vaakasuuntainen katkoviiva edustaa nimellisjännitettä prosentteina yksittäisistä verkon osista. Kohdassa 1-2 nimellisverkkojännite Un = 110 neliömetriä ja tontilla 3-4 Un = 6 neliömetriä. Näiden nimellisverkkojännitteiden kytkentä läpi muunnostekijäyhtä suuri kuin osien 1-2 ja 3-4 verkkojen nimellisjännitteiden suhde, nimellisjännitteiden viiva voidaan antaa suorana, kuten kuvassa 2 on esitetty.

Riisi. 2. Jännite yksittäisissä voimansiirtopisteissä

Muuntajan T2 toisiokäämi on linjan 3-4 generoiva käämi, ja siksi sen jännitteen muuntajan kuormituksella on oltava 5 % korkeampi kuin verkon nimellisjännite, eli sen on oltava 6,3 kV.Mutta koska muuntajassa on jännitehäviö kuormituksen aikana, jotta muuntajan toisiopuolelle saataisiin 5 % nimellisjännitettä korkeampi jännite, muuntajan avoimen piirin jännitteen on oltava noin 10 % korkeampi kuin nimellisverkkojännite. , joka antaa 6,6 kV…

Samanlaisia ​​ilmiöitä esiintyy korkeimman jännitteen rivillä 1-2. Muuntajan avoimen piirin jännitteen eli porrasmuuntajan toisiokäämin nimellisjännitteen, joka on myös linjan 1-2 generoiva käämi, on oltava 10 % suurempi kuin kyseisen johdon nimellisjännite . Vastaavat tyhjä- ja kuormitusjännitteet on esitetty kytkentäkaaviossa.

Ylläoleva huomioon ottaen standardi hyväksyy muuntajien toisiokäämien nimellisjännitteet: 6.6; 11,0; 38,5; 121; 242, 347, 525, 787 kV. Lähiverkkojen lyhyillä linjoilla toisiokäämien nimellisjännitteet hyväksytään vain vastaaville verkon nimellisjännitteille 6,3 ja 10,5 kV.

Muuntajan ensiökäämien, jotka ovat sähkön vastaanottimia, nimellisjännitteen tulee yllä sanotun mukaisesti olla yhtä suuri kuin verkon nimellisjännite, ts. 6, 10, 35, 110, 220, 330, 500 ja 750 kV.

Suoraan aseman tai sähköaseman kiskoihin tai generaattoreiden liittimiin kytkettyjen muuntajien ensiökäämityksiin standardissa on 5 % verkon nimellisjännitettä korkeammat jännitteet, nimittäin: 3,15 ja 10,5 kV.

Riisi. 3. Muuntajien ensiö- ja toisiokäämien jännite

KuvassaKuvassa 3 on esimerkkejä asennuksista, joissa 6 kV:n nimellisjännitteellä muuntajien käämien jännitteet valitaan +5 tai +10 % suuremmiksi kuin verkon nimellisjännite.