Ilmajohtojen huolto

Ilmajohtojen (OHL) kunnossapito sisältää tarkastuksia (erilaisia), ennaltaehkäiseviä tarkastuksia ja mittauksia sekä pienten vaurioiden poistoa.

Lentoyhtiöiden tarkastukset on jaettu määräaikaisiin ja ylimääräisiin. Määräaikaistarkastukset puolestaan ​​jaetaan päivä-, yö-, ratsastus- ja valvontaan.

Päivittäiset tarkastukset (päätutkimustyyppi) suoritetaan kerran kuukaudessa. Jossa silmämääräisesti tarkastettu ilmajohtoelementtien kunto, ilmajohtoelementit tutkitaan kiikareilla. Sähköliitäntöjen ja katuvalaistuksen kunto tarkistetaan yötarkastuksilla.

Ajotarkastuksissa ajojohto irrotetaan ja maadoitetaan, eristeiden ja liitosten kiinnitys, johtojen kunto, johtojen kireys jne. tarkistetaan. Tarvittaessa suunnitellaan yö- ja ratsastuskatsastuksia.

Yksittäisten linjaosuuksien tarkastustarkastukset tehdään insinöörien toimesta kerran vuodessa sähköasentajien työn laadun tarkastamiseksi, reitin kunnon arvioimiseksi ja hätätoimenpiteiden toteuttamiseksi.

Ylimääräisiä tarkastuksia tehdään onnettomuuksien, myrskyjen, maanvyörymien, kovien pakkasten (alle 40°C) ja muiden luonnonkatastrofien jälkeen.

Luettelo ilmajohtojen kunnossapidon aikana tehdyistä töistä sisältää:

• radan kunnon tarkistaminen (vieraat esineet ja satunnaiset rakenteet johtojen alla, raiteen palotila, tukien poikkeama, elementtien vääntyminen jne.);

• johtojen kunnon arviointi (katkosten esiintyminen ja yksittäisten johtojen sulaminen, ylilyöntien esiintyminen, painuman koko jne.);

• tukien ja telineiden tarkastus (tukien kunto, kylttien olemassaolo, maadoituksen eheys);

• eristeiden, kytkentälaitteiden, rinteiden kaapeliläpivientien, rajoittimien kunnon valvonta.

Lentoyhtiön tilan tarkistus

Ajolinjan reittiä tarkastaessaan sähköasentaja tarkistaa turvavyöhyke, puhdistuma, taukoja.

Suojavyöhyke L määritetään suorilla viivoilla 1 (kuva 1), etäisyydellä päätyjohtojen 2 ulkonemasta etäisyydellä 1, joka riippuu ilmajohdon jännitteen nimellisarvosta (avojohdot 20 kV asti, 1 = 10 m).

Riisi. 1. Turva-alue

Vuoret asettuvat riviin, kun linja kulkee metsien ja viheralueiden läpi. Tässä tapauksessa niityn leveys (kuva 2) C = A + 6m kohdassa h4m, missä C on niityn normalisoitu leveys, A on päätylankojen välinen etäisyys, h on puiden korkeus.

Riisi. 2. Niityn leveyden määrittäminen

Puistoissa ja suojelualueilla on sallittua pienentää niityn leveyttä, ja hedelmätarhoissa, joiden puukorkeus on enintään 4 m, niityn raivaus on vapaaehtoista.

Etäisyys määräytyy vaakasuoran etäisyyden perusteella linjan päätejohtimista niiden suurimmalla poikkeamalla lähimpiin rakennuksen tai rakenteen ulkoneviin osiin. Alle 20 kV:n ilmajohtojen raon on oltava vähintään 2 m.

Heinän ja olkien, puun ja muiden palavien aineiden sijoittaminen turva-alueelle on kielletty, koska syttyessään voi tapahtua maasulku. Louhintatyöt, yhteyksien, teiden jne. rakentaminen on kiellettyä johtojen ja tukien läheisyydessä.

Ohittaessa puutuilla varustettuja ilmajohtoja paikoissa, joissa maapalot ovat mahdollisia, jokaisen tuen ympärillä 2 m säteellä on maa puhdistettava ruohosta ja pensaista tai käytettävä teräsbetonikiinnikkeitä.

Ilmajohtojen käyttökäytäntö osoittaa, että usein onnettomuuksien syynä ovat johtojen suojaussääntöjen rikkominen ja väestön epäasianmukainen toiminta (vieraiden esineiden heittäminen johtoihin, kiipeäminen tukien päälle, leijojen laukaisu, pitkien sauvojen käyttö turvavyöhyke ja muut.). Hätätilanteita voi syntyä myös, kun autonosturit, nostolavat ja muut yli 4,5 m korkeat laitteet ohittavat voimalinjojen alta teiden ulkopuolella.

Kun tehdään töitä ilmajohtojen lähellä mekanismien avulla, etäisyyden niiden sisään vedettävistä osista johtimiin on oltava vähintään 1,5 m. Ylitettäessä tietä, jossa on ilmajohdot molemmilla puolilla, asennetaan varoituskyltit, jotka osoittavat sallitun kuljetuskorkeuden lastin kanssa.

Verkkoa operoivan organisaation johdon on suoritettava tuotantohenkilöstön kanssa selvitystyö ilmajohtojen lähellä tehtävän työn ominaisuuksista sekä väestön keskuudessa linjasuojaussääntöjen rikkomusten hyväksyttävyydestä.

Tukien asennon tarkistaminen

Ilmajohdon reittiä tarkasteltaessa seurataan tukien poikkeamaa sallittujen normien yläpuolella pystyasennosta pitkin ja pitkin linjaa. Poikkeaman syyt voivat olla maaperän laskeutuminen tuen pohjaan, virheellinen asennus, huono kiinnitys osien liitoskohdissa, puristimien löystyminen jne. Tuen kaltevuus aiheuttaa omasta painostaan ​​ylimääräistä rasitusta maan vaarallisilla alueilla ja voi johtaa mekaanisen lujuuden rikkomiseen.

Tuen pystysuorien osien poikkeama normaaliasennosta tarkistetaan luotiviivalla (kuva 3) tai mittaustyökalujen avulla. Vaakaosien asennon muutos tarkistetaan silmällä (kuva 4) tai teodoliitin avulla.

Riisi. 3. Tukien sijainnin määrittäminen

Riisi. 4. Ristipään sijainnin määrittäminen

Luodin kaltevuutta määritettäessä on siirryttävä pois tuesta sellaiselle etäisyydelle, että luotiviiva työntyy esiin tuen yläosassa. Tarkkailemalla maan pinnan luotiviivaa he huomaavat esineen. Kun etäisyys siitä on mitattu tuen pohjan akseliin, määritetään kaltevuuden koko. Tarkempia mittaustuloksia saadaan geodeettisilla erikoistyökaluilla.

Tukien kunnon tarkistaminen

Teräsbetonitukia tarkastettaessa tulee kiinnittää päähuomio näkyvien vikojen tunnistamiseen. Tällaisia ​​vikoja ovat mm. raudoituksen huono tarttuvuus betoniin, vahvistushäkin yksipuolinen siirtyminen laakeriakselin akseliin nähden.

Joka tapauksessa suojaavan betoniseinän paksuuden on oltava vähintään 10 mm. Halkeamat tarkistetaan erityisen huolellisesti, koska ne johtavat jatkokäytön aikana raudoituksen korroosioon ja betonin tuhoutumiseen pääasiassa pohjaveden tasolla. Teräsbetonituissa sallitaan enintään 6 rengashalkeamaa metriä kohden, joiden leveys on enintään 0,2 mm.

On pidettävä mielessä, että teräsbetonitukien rulla linjaa pitkin lisää halkeilua, koska tuen suuren painon vuoksi sen ylikuormituksen todennäköisyys kasvaa. Tärkeää on myös asianmukainen katkaisu.

Perustuskuopan huono täyttö ja tiivistys saavat tuen rullaamaan ja voivat rikkoutua. Siksi ensimmäisenä ja toisena käyttöönoton jälkeisenä vuonna tuet tarkastetaan erityisen huolellisesti ja korjataan ajoissa.

Teräsbetonitukien mekaaniset vauriot ovat mahdollisia asennus- ja kunnostustöiden virheellisestä organisoinnista sekä ajoneuvojen vahingossa tapahtuneista törmäyksistä.

Puisten tukien suurin haitta on mätäneminen… Puun tuhoutuminen on voimakkainta + 20 °C:n lämpötilassa, 25–30 %:n kosteudessa ja riittävässä hapen saatavuudessa. Nopeimmin tuhoutuvat paikat ovat maanpinnalla olevat kiinnikkeet, päätyosassa sekä askelman ja poikittaisen niveltymispaikat.

Pääasiallinen keino puuvaurioiden torjuntaan on kantajamateriaalin kyllästäminen antiseptisillä aineilla. Ilmajohtoja huollettaessa tukiosien puun lahoamisastetta seurataan määräajoin. Tällöin määritetään hajoamispaikat ja mitataan hajoamisen leviämissyvyys.

Kuivalla ja pakkasvapaalla säällä tuki napautetaan havaitsemaan hylsyn lahoa. Selkeä ja soiva ääni luonnehtii tervettä puuta, tylsä ​​ääni ilmaisee lahoa.

Kiinnikkeiden rappeutumisen tarkistamiseksi ne kaivetaan 0,5 m syvyyteen. Mädän määrä määritetään vaarallisimmissa paikoissa — 0,2 — 0,3 m etäisyydeltä maanpinnan ala- ja yläpuolella. Mittaukset tehdään poraamalla puinen tuki, johon kohdistettu voima kiinnitetään. Tukea pidetään vahvana, jos vaaditaan yli 300 N:n voima murtautuakseen ensimmäisten kerrosten läpi.

Vaimenemissyvyys määritettiin kolmen mittauksen aritmeettisena keskiarvona. Vaurioitunut alue ei saa ylittää 5 cm, kun tukihalkaisija on 20–25 cm, 6 cm, kun halkaisija on 25–30 cm, ja 8 cm, kun halkaisija on yli 30 cm.

Jos laitetta ei ole, voit käyttää tavanomaista gimbaalia. Tässä tapauksessa hajoamissyvyys määräytyy sahanpurun ulkonäön mukaan.

Tukevien puuosien hajoamisen testaamiseen on äskettäin käytetty lahoamisdeterminanttia. Tämä laite toimii periaatteella, joka kiinnittää ultraäänivärähtelyjen muutokset puun läpi kulkiessa. Laitteen ilmaisimessa on kolme sektoria - vihreä, keltainen, punainen, vastaavasti hajoamisen puuttumisen, lievän ja vakavan rappeutumisen määrittämiseksi.

Terveessä puussa tärinä etenee käytännössä ilman vaimennusta ja vaurioituneessa osassa tapahtuu värähtelyjen osittainen absorptio. ID koostuu lähettimestä ja vastaanottimesta, joka painetaan ohjattua puuta vasten vastakkaisella puolella. Mädäntädeterminantin avulla voidaan karkeasti määrittää puun kunto, erityisesti päättää nostamisesta tuelle työn tuottamista varten.

Kun tarkastus on suoritettu, jos puuhun tehdään reikä, se suljetaan antiseptisella aineella.

Puutuilla varustetuilla ilmajohdoilla tuet voivat hajoamisen lisäksi syttyä vuotovuotojen vaikutuksesta epäpuhtauksien ja eristeiden vikojen vaikutuksesta.

Johtojen ja kaapelien tarkistus

Sen jälkeen, kun johtimessa on ilmennyt ensimmäinen vaurio ytimille, kunkin muun kuormitus kasvaa, mikä nopeuttaa niiden tuhoamista katkokseen asti.

Jos johdot katkeavat yli 17 % kokonaispoikkileikkauksesta, asennetaan korjausholkki tai side. Sidoksen kiinnittäminen lankojen katkeamiskohtaan estää langan jatkokehityksen, mutta mekaanista lujuutta ei palauteta.

Korjausholkki antaa lujuuden jopa 90 % koko langan lujuudesta. Suuri määrä riippuvia johtoja turvautuu liittimen asentamiseen.

Sähköasennussäännöt (PUE) normalisoi johtojen välisen etäisyyden sekä johtojen ja maan, johtojen ja muiden ilmajohdon reitin alueella sijaitsevien laitteiden ja rakenteiden välisen etäisyyden.Joten etäisyyden johtimista 10 kV ilmajohdon maahan tulee olla 6 m (vaikeasti saavutettavilla alueilla - 5 m), ajorataan - 7 m, viestintä- ja signaalijohtoihin - 2 m.

Mitat mitataan vastaanottokokeissa sekä käytön aikana, kun uusia liitoksia ja rakenteita ilmaantuu, tukia, eristeitä ja liittimiä vaihdettaessa.

Tärkeä ominaisuus, jonka avulla voit hallita muutosta ilmalinjojen koot, on langan painumista osoittava nuoli. Painonuoli ymmärretään pystysuoraksi etäisyydeksi langan painuman alimmasta pisteestä etäisyydellä ehdolliseen suoraviivaan, joka kulkee vaijerin ripustuksen korkeuden tasolla.

Mittojen mittaamiseen käytetään geodeettisia goniometrisiä laitteita, esim. teodoliittia ja tangoja, jotka voidaan tehdä jännityksen alaisena (käytetään eristystankoja) ja vedonpoistolla.

Työskennellessään linja-auton kanssa toinen sähköasentajista koskettaa linja-auton päässä ilmajohdon johtimia, toinen mittaa etäisyyden linja-autoon. Roikkunut nuoli voidaan tarkistaa tähtäämällä. Tätä tarkoitusta varten lamellit kiinnitetään kahteen vierekkäiseen tukeen.

Tarkkailija on yhdellä tuesta sellaisessa asennossa, että hänen silmänsä ovat sauvan tasolla, toinen kisko liikkuu tukea pitkin, kunnes alin painumakohta on kaksi ohjaustankoa yhdistävällä suoralla linjalla.

Painumanuoli määritellään aritmeettiseksi keskimääräiseksi etäisyydeksi johtojen ripustuspisteistä kuhunkin kiskoon. Lentoyhtiöiden mittojen on täytettävä PUE-vaatimukset. Todellinen painumanuoli ei saa poiketa suunnittelusta enempää kuin 5 %.

Mittauksissa huomioidaan ympäristön lämpötila. Todelliset mitatut arvot vähennetään tiedoksi lämpötilassa, joka tarjoaa suurimman painumisarvon erityisten taulukoiden avulla. Mittoja ei suositella, kun tuuli on yli 8 m/s.

Eristeiden kunnon tarkistaminen

Ilmajohtojen suorituskyvyn analyysi osoittaa, että noin 30 % ilmajohtovaurioista liittyy eristyshäiriöihin... Vian syyt ovat erilaisia. Suhteellisen usein eristeet menevät päällekkäin ukkosmyrskyn aikana johtuen useiden merkkijonon elementtien dielektrisen lujuuden menettämisestä ja lisääntyneistä mekaanisista voimista jään ja johtimen tanssin vuoksi. Huono sää edistää eristeiden saastumista. Päällekkäisyys voi vahingoittaa ja jopa tuhota eristeitä.

Käytön aikana eristeisiin ilmaantuu usein rengasmaisia ​​halkeamia, jotka johtuvat epäasianmukaisesta tiivistämisestä ja suorasta auringonvalosta aiheutuvista lämpötilan nousuista.

Ulkoinen tarkastus tarkastaa posliinin kunnon, halkeamien, sirujen, vaurioiden ja lian esiintymisen. Eristeet tunnistetaan viallisiksi, jos halkeamia, lastuja on 25 % pinnasta, lasite sulaa ja palaa ja pinnassa havaitaan jatkuvaa kontaminaatiota.

Eristeiden käyttökelpoisuuden valvontaan on kehitetty riittävän yksinkertaisia ​​ja luotettavia menetelmiä.

Yksinkertaisin tapa havaita rikkinäinen eristys on tarkistaa jännitteen esiintyminen seppeleen jokaisessa elementissä... Käytetään 2,5 - 3 m pitkää tankoa, jossa on haarukan muotoinen metallikärki.Tarkistuksen aikana pistokkeen toinen pää koskettaa yhden eristimen korkkeja ja toinen viereisen eristimen kansia. Jos kipinää ei synny, kun tulpan pää irrotetaan korkista, eriste on rikki. Erikoiskoulutetut sähköasentajat saavat suorittaa tämän työn.

Tarkempi tapa on mitata jännite eristimessä... Eristimen tangon päässä on rajoitin, jossa on säädettävä ilmaväli. Purkaus saadaan aikaan asettamalla tangon tulppa eristeiden metallikansiin. Raon koko ilmaisee läpilyöntijännitteen arvon. Vian puuttuminen tarkoittaa, että eristin on viallinen.

Jännitteettömillä ilmajohdoilla eristeiden kunnon valvomiseksi eristysresistanssi mitataan megaohmimittarilla, jonka jännite on 2500 V. Kunkin eristimen resistanssin tulee olla vähintään 300 megaohmia.

Johtojen ja eristeiden kiinnittämiseen käytetään erilaisia ​​liittimiä: puristimet, korvakorut, korvat, kehdot jne. Suurin syy liitosten rikkoutumiseen on korroosio. Aggressiivisten komponenttien läsnä ollessa ilmakehässä korroosioprosessi kiihtyy. Vahvike voi myös romahtaa sulamisen vuoksi, kun eristysnauha menee päällekkäin.